Vajaa viidennes kaikista työsopimuksista on määräaikaisia, ja niitä suositaan etenkin julkisilla palvelualoilla. Epävarmojen pätkätöiden myötä sopimuksia on alettu arvostella. Epäillään, että lyhyillä sopimuksilla työnantajat heikentävät tahallisesti työntekijän asemaa.

Määräaikainen työsopimus tarkoittaa, että työsuhde kestää sovitun ajan tai tietyn työn valmistumiseen asti. Työsuhde siis päättyy tiettynä päivänä ilman irtisanomisaikaa, toisin kuin toistaiseksi voimassa oleva työsuhde.

Työnantaja ei saa ilman perusteita käyttää määräaikaisia työsopimuksia, koska sen katsotaan heikentävän muun muassa työntekijän irtisanomissuojaa. Määräaikaisia työsopimuksia solmitaan, jos on kyse esimerkiksi kausiluonteisesta työstä, sijaisuudesta, harjoittelujaksosta tai tietystä tilatusta työstä, jota henkilö palkataan suorittamaan. Työsopimuksessa on hyvä mainita määräaikaisuuden syy.

Määräaikainen työsopimus tehdään usein myös työntekijän aloitteesta. Jos opiskelupaikka odottaa, tai on aikomus muuttaa toiselle paikkakunnalle tietyn ajan kuluttua, niin määräaikainen työsopimus palvelee mainiosti. Odotukset ovat selvillä puolin ja toisin.

Määräaikaisen työsopimuksen kestolla ei ole ylärajaa. Kymmenenkin vuoden pesti on mahdollinen, mutta viiden vuoden jälkeen työntekijää koskee irtisanomisaika.

Lyhyissä, alle kahdeksan kuukauden mittaisissa työsopimuksissa koeaika voi olla korkeintaan puolet työsopimuksen kestosta. Esimerkiksi kuuden kuukauden pesti ei voi olla kokonaan lain sallimaa puolen vuoden koeaikaa, vaan maksimimääräksi tulee tässä tapauksessa kolme kuukautta.

Kun työsopimus on määräaikainen, työsuhde voidaan lopettaa kesken sopimuskauden molempien osapuolten niin halutessa. Yritys voi purkaa määräaikaisen työsopimuksen esimerkiksi yrityssaneerauksen yhteydessä tai työnantajan kuollessa. Syyksi kelpaa myös se, että työntekijä rikkoo työsopimusta tai lakia niin vakavasti, ettei voida edellyttää työnantajalta joustoa tai pitkämielisyyttä. Työsopimuksessa mainituista töistä kieltäytyminen tai humalassa esiintyminen työpaikalla ovat päteviä irtisanomissyitä. Työntekijä taas voi purkaa sopimuksen esimerkiksi silloin, jos häntä on oleellisesti johdettu harhaan työsopimusta solmittaessa tai palkkaa ei makseta sopimuksen mukaan.

Määräaikainen työsopimus ei periaatteessa ole sen huonompi kuin toistaiseksi voimassa olevakaan. Työnantajaa velvoittaa syrjintäkielto tässäkin asiassa. Määräaikaiseen työntekijään ei saa ilman asiallisia perusteita soveltaa heikompia työehtoja kuin muihin työntekijöihin.

Käytännössä määräaikaisuudesta tulee useimmiten ongelmallinen vasta sitten, jos työsopimusta jatketaan. Määräaikaisten työsopimusten ketjuttamisesta puhutaan, kun niitä on tehty vähintään kolme peräkkäin. Ketjutetut sopimukset rinnastetaan useimmiten toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin, etenkin jos henkilö hoitaa määräaikaisella työsopimuksella samaa tehtävää kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Työsopimusten ketjuttaminen on johtanut moniin oikeudenkäynteihin. Ikävimmissä tapauksissa eläke-etuudet, lomat ja muut työsuhteeseen kuuluvat etuudet heikkenevät merkittävästi. On myös tapauksia, jolloin seitsemänkin vuoden ketjutettujen sopimusten jälkeen työrupeama on saattanut yllättäen katketa ilman ennakkovaroitusta.

Nuoret, hyvän koulutuksen omaavat henkilöt, eivät välttämättä koe määräaikaisia työsopimuksia ongelmaksi. Työ useilla aloilla, kuten tutkimuslaitoksissa ja IT -alalla, saattaa olla projektiluontoista. Määräaikainen työsopimus tarjoaa ammattilaiselle mahdollisuuden hoitaa omaa osaamista ja kiinnostusta vastaavan osuuden projektista, ja siirtyä sitten seuraavan hankkeen pariin. Lyhyet työsuhteet voivat muodostua elämäntavaksi, ja muistuttavat tietyssä mielessä yrittäjyyttä. Asenne edellyttää luottamusta omaan osaamiseen ja mahdollisuuksiin työmarkkinoilla.

Määräaikaisia työsopimuksia tekevät etenkin nuoret. Lyhyet työsuhteet vaikeuttavat elämänhallintaa ja -suunnittelua, jos työn jatkuvuudesta ei ole takeita. Asunnon ja perheen hankkiminen saattaa lykkääntyä.

Määräaikaisia työsuhteita kritisoidaan myös urakehityksen jarruina. Osaavakin määräaikainen luokitellaan tilapäisesti läsnäolevaksi, joten ylennykset, palkankorotukset ja bonukset menevät yleensä sivu suun.

Koulutusbudjetista harvemmin liikenee euroja tilapäistyövoimalle, eikä määräaikaisia työntekijöitä useimmiten oteta mukaan pitkäkestoisiin työpaikan kehityshankkeisiin.

Lisätietoa: Kahri, Kairinen, Hietala&Kaivanto, Työsopimuslaki käytännössä, Kauppakaari, 2001

Johanna Koivunen
Tmi Selvä Juttu